Kun pelkkä laulaminen musaluokassa ei riitä

Mu­siik­ki­lu­ki­on kuo­ro kävi loka­kuus­sa 2013 Rans­kan Angersissa. Alla on yh­den kuo­ro­lai­sen, Ma­ri­ka Pa­ka­ri­sen, mat­kan ai­ka­na kir­joit­ta­ma blo­gi.

Bonjour, France! Kun pelkkä laulaminen musaluokassa ei riitä… (osa 1)

Mu­siik­ki­lu­ki­on kuo­ro on jo lähtökuopiossa val­mii­na val­loit­ta­maan Rans­kaa ja Angers-kau­pun­kia. Näin 4 yötä en­nen läh­töä on oh­jel­mis­to jo hy­vin val­miin­lai­nen, enää vii­mei­siä hi­o­mi­sia vail­le val­mis! Vie­lä muu­ta­mat har­joi­tuk­set ja yksi kon­sert­ti edes­sä ja sit­ten oli­si ol­ta­va kaik­ki nuo­tit ja esiin­ty­mis­vaat­teet pa­kat­tu­na. Jänskää!

Tä­nään siis on ken­raa­li­har­joi­tus huo­mi­seen mah­ta­vaan kon­sert­tiin, joka on (HUO­MEN­NA!) kes­ki­viik­ko­na 2.10. Mu­siik­ki­kes­kuk­sen Ka­ma­ri­sa­lis­sa klo 19. Upea Vox Polaris- kuo­ro la­val­la mei­dän muslujen kans­sa! Tul­kaa­han kaik­ki kuun­te­le­maan ja kat­se­le­maan, ta­kuu­var­maa viih­ty­mis­tä lu­vas­sa!

Rans­kaan läh­tö ta­pah­tuu siis lau­an­tai­aa­mu­na klo 6.00, kun len­to­ko­neem­me Kuo­pi­os­ta läh­tee koh­ti Hel­sin­kiä. Ai­kai­nen he­rä­tys siis tie­dos­sa! Hel­sin­gis­sä vaih­dam­me Rans­kan-ko­nee­seen ja len­näm­me Pa­rii­siin ja siel­tä mat­ka jat­kuu luo­ti­ju­nal­la Angers’hen. Angers on siis paik­ka, jos­sa tu­lem­me viet­tä­mään viik­kom­me. Siel­lä pai­kal­lis­ten oh­jaa­ma­na meil­le on suun­ni­tel­tu mo­nen­lais­ta mu­ka­vaa oh­jel­maa, tie­dos­sa mm. kau­pun­kiin tu­tus­tu­mis­ta, lin­tu­bon­gai­lua Mai­ne-jär­vel­lä, tai­de­mu­se­oin­tia ja Loiren laak­soon vie­rai­lu. Toki kai­ken tä­män ren­non te­ke­mi­sen lo­maan mah­tuu myös kuo­ro­har­joi­tuk­sia ja kon­sert­te­ja. Mah­ta­va viik­ko siis tu­los­sa, lai­tel­laan ter­vei­siä sit­ten vie­lä pai­kan pääl­tä!

Vie­lä muu­ta­ma päi­vä ta­val­lis­ta kou­lu­ar­kea ja sit­ten mat­kaan! Jak­sa­kaa­han muut muslut pa­ker­taa sit­ten ensi­vii­kol­la kaik­kien kuorolaistenki edes­tä! 😀

Bonjour, France – Patonkien luvattu maa (osa 2)

Ot­si­kos­ta kii­tos kuu­luu Ans­sil­le! Ai­kai­nen he­rää­mi­nen pi­me­ää lau­an­tai­aa­muun on­nis­tui kai­kil­ta ja kaik­ki oli­vat ajois­sa Ris­sa­lan len­to­ken­täl­lä. Siel­lä teh­tiin check-in eikä ku­kaan on­nek­si jää­nyt Kuo­pi­on pää­hän. Len­to­kone koh­ti Hel­sin­kiä nou­si n. klo 06.00 ja alle tun­nis­sa olim­me Hel­sin­gis­sä, jos­sa vaih­doim­me Pa­rii­sin ko­nee­seen pie­nen odo­tuk­sen jäl­keen. Len­to Hel­sin­gis­tä Pa­rii­siin kes­ti aika tar­kal­leen 2 tun­tia ja 45 mi­nuut­tia. Täl­lä het­kel­lä odo­tel­laan Pa­rii­sin len­to­ken­täl­lä, että juna Angers’hen läh­tee. Ja odot­ta­mis­ta­han täs­sä to­si­aan kaik­ki­aan oli noin 3 tun­tia… Mut­ta nyt jo voi­ton puo­lel­la! Aika­lail­la tun­nin pääs­tä pää­sem­me vih­doin jat­ka­maan mat­kaa.

En­sim­mäi­set kom­men­tit las­keu­dut­tu­am­me, jot­ka kuu­lin, oli­vat: ”Myö­hän ol­laan tul­tu ta­ka­sin Kuo­pi­oon, tuol­la nä­kyy Pui­jon tor­ni!” Että näin tääl­lä! Ter­mi­naa­lis­ta pääs­ty­äm­me ulos saim­me ajan, jol­loin tul­la ta­kai­sin mat­ka­ta­va­roi­den luo. Ja mat­ka­ta­va­rat oles­ke­li­vat yh­des­sä ka­sas­sa ja ih­mi­set oli­vat vä­hän vä­hem­män ka­sas­sa. Osa etsi hie­man vat­san­täy­tet­tä ja osa tai­si läh­teä ja­loit­te­le­maan pit­kän is­tu­mis­jak­son jäl­keen.

Vie­lä mat­kus­ta­mis­ta on kaik­ki­aan jäl­jel­lä suu­rin piir­tein kol­mi­sen tun­tia en­nen kuin pää­sem­me var­si­nai­seen pää­mää­rään. Mut­ta tä­hän men­nes­sä mat­ka on su­ju­nut hy­vin ja toi­vot­ta­vas­ti sama meno jat­kuu koko il­lan!

Bonjour, France! (osa 3)

Heipsansaaa! Nyt vih­doin taas ko­neen ää­res­sä! To­si­aan, sun­nun­tai­na kuo­ro­lai­set te­ki­vät pal­jon eri­lai­sia jut­tu­ja. Osa kävi per­hei­den kans­sa Terra Botanicassa, joka on kas­vi­tie­teel­li­nen puu­tar­ha. Siel­lä oli pal­jon eri­lai­sia kas­ve­ja, yrt­ti­tar­ho­ja ja muu­ta te­ke­mis­tä mo­nen­i­käi­sil­le. Myös tee­ma­puis­to­ja löy­tyi, esi­mer­kik­si Pocahontas ja Pirates of the Caribian –puis­tot.

Toi­set kä­vi­vät me­ren­ran­nal­la esi­mer­kik­si La Roc­hel­le ja La Baule ni­mi­sis­sä kau­pun­geis­sa. Ran­nal­la vie­tet­tiin ilta­päi­vää, ol­tiin pik­ni­kil­lä ja nau­tit­tiin au­rin­gos­ta. Osa pää­si tu­tus­tu­maan lähi­kau­pun­kei­hin ja os­tok­sil­le muun mu­as­sa katu­kirp­pu­to­reil­le. Jot­kut oli­vat kat­so­mas­sa tyt­tö­jen kori­pal­lo-ot­te­lua.

Täl­lai­sen ”ta­val­li­sen” te­ke­mi­sen li­säk­si osa pää­si tu­tus­tu­maan täy­sin uu­siin asi­oi­hin. Esi­mer­kik­si Jes­si­ka ker­toi teh­neen­sä itse ome­na­me­hua. Osa pää­si myös tu­tus­tu­maan pe­rin­tei­siin rans­ka­lai­siin vii­ni­ti­loi­hin. Opet­ta­jat oli­vat käy­neet yk­si­tyi­ses­sä Brissac –lin­nas­sa ja tu­tus­tu­mas­sa luo­mu­vii­ni­ti­lal­la, jos­sa kaik­ki työ teh­dään täy­sin pe­rin­tei­sin kei­noin. He­vo­set hoi­ti­vat ta­va­roi­den kul­je­tuk­sen ja pel­to­jen kyn­tä­mi­sen. Vii­ni­ry­pä­leet poi­mi­taan kaik­ki kä­sin ja poi­mi­joi­ta tu­lee­kin mo­nes­ta maas­ta.

Pe­rus näh­tä­vyy­det­kin sai­vat osak­seen kuo­ro­lais­ten kat­sei­ta. Pin­ta­puo­li­sen tar­kas­te­lun alle pää­si Angrs’een lin­na ja muut pai­kal­li­set näh­tä­vyy­det. Myös Nantesin orja­kau­pan muis­to­merk­ki oli tu­tus­tu­mis­ten lis­tal­la.

Koko tä­hän­as­ti­sen mat­kan ai­ka­na ai­na­kin minä olen kä­vel­lyt jal­ka­ni ki­peik­si jo mo­ne­na päi­vä­nä. Ja sun­nun­tai­na osa pää­si vie­lä pyö­räi­le­mään lä­hei­seen ky­lään mark­ki­noil­le. Mat­ka oli kaik­ki­aan noin 20 kilo­met­riä.  Ja to­si­aan, as­ke­lia on ker­ty­nyt päi­vit­täin hy­vin pal­jon. Ei­len­kin maa­nan­tai­na kä­ve­lim­me Angers’een lin­naan ja kier­sim­me siel­lä. Lin­nas­sa oli upea suun­nil­leen 140 met­riä pit­kä sei­nä­vaa­te, joka ku­va­si Raa­ma­tun il­mes­tys­kir­jan ta­pah­tu­mia. Sei­nä­vaa­te oli, us­ko­ma­ton­ta kyl­lä, teh­ty kä­sin ja vain seit­se­mäs­sä vuo­des­sa! Op­paam­me lin­nas­sa ker­toi sei­nä­vaat­tees­ta pal­jon ja per­hei­dem­me nuo­ret ker­toi­vat ole­van­sa to­del­la yl­pei­tä ky­sei­ses­tä mah­ta­vuu­des­ta. Se oli kyl­lä to­del­la­kin kä­sit­tä­mät­tö­män upea ja tark­ka!

Lin­na­vie­rai­lun jäl­keen meil­le jäi hie­man va­paa-ai­kaa ja niin­pä moni suun­ta­si kul­kun­sa te­ke­mään os­tok­sia. Ja kai­ke­ti oli jo­tain löy­ty­nyt. Ilta vie­tet­tiin sit­ten per­hei­den kans­sa. Minä kä­vin host-sis­ko­je­ni kans­sa hei­dän ys­tä­vän­sä luo­na kat­so­mas­sa il­lal­la täyt­tä­vän ilta­ruu­an jäl­keen elo­ku­vaa. Rans­ka­lai­sis­sa elo­ku­vis­sa on yksi to­del­la eri­koi­nen asia. Kaik­ki elo­ku­vat ni­mit­täin du­ba­taan rans­kak­si, niin­pä mi­nä­kin py­syin pe­ril­lä elo­ku­vas­ta eng­lan­nin­kie­lis­ten teks­ti­tyk­sien an­si­os­ta. Il­lal­la huo­ma­si kyl­lä taas sen, että aika­lail­la koko päi­vän olim­me me­nos­sa.

Tä­nään oli taas aa­mul­la kuo­ro­har­joi­tuk­sia, joi­den jäl­keen me­nim­me syö­mään kou­lu­ruo­ka­laan. Ja sii­tä­pä voi­sin myös ker­toa li­sää. Elik­kä, rans­ka­lai­set mak­sa­vat kou­lu­ruu­as­taan ja pää­se­vät ruo­ka­laan por­tin kaut­ta näyt­tä­mäl­lä kort­tia. Ruu­ak­si on aina sa­laat­tia, läm­min­tä ruo­kaa, jot­ka an­nos­tel­laan val­miik­si ja jäl­ki­ruu­ak­si juus­toa tai jo­gurt­tia. Ruo­ka­juo­mak­si on vain vet­tä. Mi­nus­ta ai­na­kin ruo­ka on ol­lut hy­vää. Ja nyt ta­kai­sin päi­vän ta­pah­tu­miin, ruu­an jäl­keen oli va­paa­ta ja osa kävi lä­hei­ses­sä kau­pas­sa os­ta­mas­sa väli­pa­laa. Nyt kel­lo on koh­ta puo­li kak­si ja kah­del­ta on sit­ten kou­lu­lais­kon­sert­ti. Vii­mei­set har­joi­tuk­set en­nen kon­sert­tia ja sit­ten lop­pu­päi­vä vie­te­tään per­hei­den kans­sa. Huo­men­na tai tä­nään il­lal­la taas li­sää teks­tiä tu­loil­laan! Au revoir!

Bonjour, France! (osa 4)

Bonjour! Nyt teen täl­lai­sen pikapikapostauksen, kos­ka ha­lu­an nuk­ku­maan!! Elikkäs, tä­nään aa­mul­la läh­dim­me busilla Loire-jo­el­le. Aje­lim­me joen­vart­ta pit­kin (isol­la bus­sil­la hur­jan ka­peil­la teil­lä) ja mu­ka­nam­me ol­leen OLDAlaiset ker­toi­vat meil­le joestan, sen ym­pä­ris­tös­tä ja kai­kes­ta mah­dol­li­ses­ta muus­ta! En­sim­mäi­se­nä jäim­me kat­so­maan Loire-joen ran­nal­la ole­vaan lin­naa, joka oli ai­kai­sem­min ol­lut ku­nin­kaan kesä­mök­ki, kel­pai­si mi­nul­le­kin tuol­lai­nen lu­kaa­li kesä­mö­kik­si! Siel­tä jat­koim­me mat­kaa lä­hei­seen ky­lään, jos­sa kä­ve­lim­me kaaaalliolle, kukkulaaalle syö­mään eväi­tä. Kuk­ku­lal­ta oli ai­van upe­at mai­se­mat jo­el­le! Mai­se­ma­ku­vas­sa näim­me myös yh­den nel­jäs­tä Loiren ran­nal­la ole­vis­ta ydin­voi­ma­lois­ta.

Näköalapaikalsta las­keu­duim­me ta­kai­sin alas ja kä­ve­lim­me het­ken ky­läs­sä. Sit­ten jat­koim­me mat­kaa ja pää­sim­me tu­tus­tu­maan luos­ta­riin. Opas ker­toi meil­le luos­ta­rin ja sen ab­be­dis­so­jen his­to­ri­as­ta ja ta­vois­ta. Huurjan mie­len­kiin­tois­ta! Noin kah­den tun­nin luos­ta­ri­vie­rai­lun pää­tyt­tyä suun­ta­sim­me ta­kai­sin Angers’hen. Pe­ril­le pääs­ty­äm­me jo­kai­nen oli va­paa käy­mään esi­mer­kik­si kau­pun­gil­la. Va­paa-ajan jäl­keen kou­lul­la al­koi kah­dek­sal­ta ”vii­mei­nen ate­ria” rans­ka­lais­ten kans­sa. Lau­laa lui­kau­tim­me vie­lä kuo­ron kans­sa vii­mei­sen ker­ran tääl­lä, söim­me seu­rus­tel­len rans­ka­lais­ten kans­sa ja lopummasta oh­jel­maa nuo­ret pää­tyi­vät tans­si­maan taus­tal­la soi­neen mu­sii­kin tah­tiin! Mu­ka­va vii­mei­nen ilta siis oli!

Minä tu­lin jo host-äi­ti­ni kans­sa ko­tiin, mut­ta osa kuo­ro­lai­sis­ta läh­ti rans­ka­lais­ten kans­sa vie­lä jat­ka­maan il­lan­viet­toa kau­pun­gil­le. An­teek­si näin pin­ta­puo­li­nen ja il­man ku­via tu­le­va kir­joi­tus, mut­ta lu­paan huo­men­na mat­kal­la kir­joit­taa päi­väs­tä pa­rem­min ja vä­hän koo­ta koko reis­sua!

Mut­ta nyt: Bonne nuit!

Bonjour, France! (osa 5)

Heips! Nyt ol­laan len­to­ko­nees­sa koh­ti Hel­sin­kiä. Mat­ka on su­ju­nut hy­vin ja kaik­ki ovat kul­keu­tu­neet mat­kas­sa! Nyt siis kir­joit­te­len vie­lä ei­li­ses­tä.

Aa­mun bus­si­mat­ka Loire-joen ran­taa oli to­del­la in­for­ma­tii­vi­nen. Saim­me tie­tää mm. joen suu­ruu­des­ta, sen his­to­ri­as­ta ja sen ym­pä­ris­tös­tä. Esi­mer­kik­si jo­keen ra­ken­ne­tut pa­dot ovat to­del­la van­ho­ja ja ne oli­vat pet­tä­neet ker­ran. Sil­loin vesi tul­vi ym­pä­ris­töön peit­tä­en kai­ken al­leen. Ja op­paam­me ker­toi­kin, että jos jo­es­sa ei oli­si pa­to­ja, se le­vi­äi­si luul­ta­vas­ti noin 11 kilo­met­riä joka suun­taan. Toi­nen mie­len­kiin­toi­nen asia, joka jäi mie­lee­ni, on se, että Loire-jo­es­sa ui­mi­nen on kiel­let­ty sen ko­vien vir­taus­ten ta­kia.

En­sim­mäi­se­nä py­säh­dyim­me kat­se­le­maan lä­heis­tä lin­naa, joka to­si­aan oli ku­nin­kaan ”kesä­mök­ki”. Emme pääs­seet si­säl­le käy­mään, mut­ta oli se ul­ko­a­kin jo hy­vin vai­kut­ta­va! Lin­nan vie­res­sä oli pal­jon vii­ni­köyn­nök­siä. Lin­naa het­ken kat­sel­tu­am­me jat­koim­me mat­kaa ja ajoim­me pie­neen ky­lään, jos­sa kii­pe­sim­me sin­ne kuk­ku­lal­le. Siel­tä oli hen­ke­ä­sal­paa­vat mai­se­mat Loire-jo­el­le ja sen ym­pä­ris­töön. Siel­tä näim­me myös yh­den ydin­voi­ma­lan. Voi­ma­lan jääh­dyt­tä­mi­seen käy­te­tään Loire-joen vet­tä ja op­paam­me ker­toi­kin, että jos joki las­ki­si lii­an ma­ta­lal­le, eikä vet­tä ei saa­tai­si tar­peek­si jääh­dyt­tä­mi­seen.. ”Welcome to Tshernobyl!” Tä­män tie­don jäl­keen läh­dim­me livakkaasti kul­keu­tu­maan alas ky­lään! 😀

Mai­se­maa ihail­tu­am­me läh­dim­me kat­so­maan luos­ta­ria. Luos­ta­ris­sa opas esit­te­li meil­le paik­ko­ja ja ker­toi sen his­to­ri­as­ta. Suu­rin­ta luos­ta­ri­ra­ken­nus­ta oli res­tau­roi­tu pal­jon, mut­ta ku­vit­te­lim­me kaik­ki sei­nät täy­teen maa­lauk­sia. Pää­sim­me tut­ki­maan ”Chapterroom”ia, jo­hon nun­nat oli­vat ko­koon­tu­neet lu­ke­maan lu­ku­ja Raa­ma­tus­ta ja so­pi­maan asi­oi­ta. Nun­nat ei­vät saa­neet pu­hua luos­ta­ri­lu­pauk­sen teh­ty­ään ja sään­tö­jen rik­ko­mi­ses­ta sai­kin sit­ten ran­gais­tuk­sen. Opas ker­toi esi­mer­kin, jos­sa nun­na oli yrit­tä­nyt myr­kyt­tää tois­ta nun­naa (ky­sei­nen ta­paus ei kui­ten­kaan ol­lut ta­pah­tu­nut vie­rai­le­mas­sam­me luos­ta­ris­sa). Hä­net oli lai­tet­tu tel­kien taak­se al­laan vain kyl­mä ja kova maa. Ja kai­ken li­säk­si hän jou­tui ole­maan sel­lis­sä alas­ti ja sai syö­däk­seen vain lei­pää ja vet­tä. Ran­gais­tus oli kes­tä­nyt nun­nan koko lop­pu­e­lä­män ajan. Opas ker­toi kui­ten­kin, että ran­gais­tus oli luon­nol­li­ses­ti riip­pu­nut teon va­ka­vuu­des­ta.

Opas­te­tun kier­rok­sen jäl­keen saim­me vie­lä het­ken tut­kia luos­ta­ria it­se­näi­ses­ti. Pää­sim­me kat­so­maan nun­nien van­ho­ja ma­kuu­paik­ko­ja ja puu­tar­haa. Osa osti myös tu­li­ai­sia luos­ta­rin myy­mä­läs­tä vie­lä en­nen läh­töä. Sit­ten läh­dim­me aja­maan ta­kai­sin Angers’hen. Siel­lä jo­kai­sel­la oli omaa ai­kaa en­nen il­lan oh­jel­maa. Osa läh­ti käy­mään ko­to­naan ja osa läh­ti kau­pun­gil­le.

Il­lan­oh­jel­ma al­koi, ku­ten jo ker­roin, kah­dek­sal­ta. Nau­tim­me alku­mal­jat, söim­me, kuo­rol­la lau­loim­me ja seu­rus­te­lim­me. Ilta oli oi­kein mu­ka­va ja saim­me vie­lä vii­mei­sen ker­ran olla koko po­ru­kal­la rans­ka­lais­ten kans­sa.

Tänä aa­mu­na mei­dän piti olla juna-ase­mal­la kel­lo 10. Jot­kut kuo­ro­lai­set oli­vat tul­leet per­hei­den­sä nuor­ten mat­kas­sa kou­lul­le ja osa tuli sit­ten suo­raan ase­mal­le. Sii­nä hy­väs­te­lim­me per­heem­me ja juna läh­ti koh­ti Pa­rii­sia klo 10.43. Pa­rii­sis­sa kä­vim­me läh­tö­sel­vi­tyk­ses­sä ja nou­sim­me len­to­ko­nee­seen. ”Heihei, Rans­ka! Au revoir!” Kiel­tä­mät­tä oli hai­ke­aa läh­teä, mut­ta toi­saal­ta on mu­ka­vaa pääs­tä ko­tiin nuk­ku­maan ja ren­tou­tu­maan kun­nol­la. Ja voi­sin sa­noa, että yh­tey­den­pito uu­siin tut­ta­vuuk­siin ei var­mas­ti lopu. Ja moni sai­kin jo kut­sun tul­la käy­mään uu­des­taan Angers’ssa.

Viik­ko meni ohi no­pe­as­ti, ehkä lii­an­kin nop­saan. Mut­ta vaik­ka olim­me Angers’ssa oi­ke­as­taan aika ly­hy­en ajan, saim­me jo­kai­nen pal­jon uu­sia ko­ke­muk­sia, tut­ta­vuuk­sia, ken­ties jopa ys­tä­viä. Hur­jan suu­ri kii­tos kai­kil­le OLDAlaisille, Lycèe Da­vid d’Angers’lle ja kai­kil­le kuo­ro­lai­sia ma­joit­ta­neil­le!! Ja tie­ten­kään ei sovi unoh­taa kiit­tää mei­dän mah­ta­via oh­jaa­ji­am­me! Kii­tos Mari, Juha ja Mat­ti! Nyt on on­nek­si ai­kaa pa­lau­tua mat­kas­ta lo­man ajan ja sit­ten oli­si taas aika pa­la­ta kou­lun­pen­kil­le. Mut­ta ai­na­kin mi­nul­la on nyt jaksamusta taas opis­kel­la!

Huo­men­na kir­joi­tan vie­lä vii­mei­sen ker­ran ja sil­loin on tie­dos­sa muun mu­as­sa mo­kia ja kuo­ro­lais­ten aja­tuk­sia mat­kas­ta. Sii­hen asti, au revoir!

Bonjour, France! – Kiitos ja kumarrus (osa 6)

Heips! Mi­nun aika­tau­lut nyt on vä­hän heit­teil­lä, lu­pai­lin teks­tiä jo ei­li­sel­le, mut­ta kii­ret­tä pi­tää lo­mai­lus­sa!

Mut­ta siis, nyt vii­mei­sel­lä kir­joi­tus­ker­ral­la on lu­vas­sa mo­kia, aja­tuk­sia ja vie­lä muu­ta­mia ku­via reis­sul­ta! Aloi­te­taan köm­mäh­dyk­sis­tä. Pää­o­saan täs­sä osi­os­sa pää­see… Mat­ti! Ai­na­kin kak­si me­he­vää kom­mel­lus­ta on­nis­tui­vat kul­keu­tu­maan mi­nun kor­vii­ni. Ja en­sim­mäi­nen kuu­luu siis näin:

Tiis­tain kou­lu­lais­kon­ser­tis­sa opet ojentivat Lycèe Da­vid d’Angers’een reh­to­ril­le pien­tä muis­ta­mis­ta, joka oli la­si­nen kynttilänjälka. Mat­ti oli kul­jet­ta­nut kynt­ti­län­ja­lan tur­vas­sa mat­ka­lau­kus­saan ja oli kää­ri­nyt sen suk­kiin­sa pa­ket­tiin, jot­ta se ei pää­si­si liik­ku­maan pal­joa. Mut­ta kuin­ka ol­la­kaan, Mat­ti ei ol­lut muis­ta­nut ot­taa suk­kia pois pa­ke­tis­ta, vaan kun reh­to­ri ava­si pa­ke­tin ylei­sön edes­sä, Ma­tin su­kat pää­si­vät näyt­täy­ty­mään koko op­pi­las­vä­el­le! Ma­tin ref­lek­sit toi­mi­vat kui­ten­kin no­pe­aan ja hän kis­kai­si su­kat sel­kän­sä taak­se. Ta­ka­na sei­so­neet kuo­ro­lai­set tirs­kui­vat huo­ma­tes­saan su­kat Ma­tin se­län ta­ka­na! Täs­tä väli­koh­tauk­ses­ta Mat­ti sai lem­pi­ni­men Suk­ka-Masa! 😀

Toi­nen Ma­tin moka ta­pah­tui myös­kin kon­ser­tis­sa, kyl­lä­kin täs­sä kes­ki­viik­ko­il­lan ylei­sö­kon­ser­tis­sa. Mat­ti veti muu­ta­man juon­non kap­pa­lei­den vä­lil­lä ja yh­del­lä ker­ral­la kään­nös­työ ei ol­lut su­ju­nut iavan suun­ni­tel­lus­ti. Ma­tin oli ol­lut tar­koi­tuk­se­naan pu­hua sä­vel­tä­jäs­tä, jon­ka suo­sio kas­vaa edel­leen, mut­ta oli­kin pu­hu­nut taka­puo­les­ta! 😀 Tä­män me kuo­ro­lai­set saim­me kuul­la vas­ta myö­hem­min, kos­ka luon­nol­li­ses­ti juon­to oli rans­kak­si. Mut­ta ylei­sö kyl­lä nau­roi!

Sit­ten­pä oli­si suun­vuo­ro kuo­ro­lai­sil­la. Pyy­sin kaik­ki kir­joit­ta­maan pa­pe­ril­le jon­kin/joi­ta­kin asi­oi­ta, jot­ka oli­vat kiin­nit­tä­neet huo­mi­on, oli­vat ne asi­at sit­ten omi­tui­sia ta­po­ja, kum­mal­li­suuk­sia, ero­ja suo­ma­lai­seen kult­tuu­riin näh­den tai vain mu­ka­via asi­oi­ta. Lis­ta täyt­tyi ki­vas­ti ja täs­sä­pä nyt koon­tia:

-Ruo­ka­kult­tuu­ri on eri­lai­nen, aamu­pala on ke­vyt ja usein ma­kea, ilta­ruo­ka syö­dään myö­hään ja se on run­sas

-Kou­lu­ruo­kai­lu poik­ke­aa myös suo­ma­lai­ses­ta kou­lu­ruu­as­ta. En­sin­nä­kin se mak­saa 5e/päi­vä, ja sii­hen si­säl­tyy aina alku­ruo­ka (usein sa­laat­ti), läm­min pää­ruo­ka, juus­tot ja jäl­ki­ruo­ka, kaik­ki­aan siis 4 ruo­ka­la­jia

-Asun­not ovat usein moni­ker­rok­si­sia ja ka­pei­ta, mel­kein poik­keuk­set­ta vaa­le­a­sä­vyt­tei­siä, mo­nel­la on taka­pi­hal­la puu­tar­ha, ken­kiä pi­de­tään si­säl­lä ja­las­sa, koti­ovet tu­le­vat suo­raan ka­duil­le, jot­ka ovat ka­pei­ta

-Ves­sat oli­vat yksi kum­mas­tuk­sen aihe. Ves­sois­sa on har­voin muo­vi­kan­sia (siis on pel­käs­tään pos­lii­ni­nen ren­gas), ko­to­na la­vu­aa­rit ovat eril­li­ses­sä huo­nees­sa, vaalenpunaista ves­sa­pa­pe­ria

-Hostperheet oli­vat kaik­ki to­del­la mu­ka­via, vie­raan­va­rai­sia ja koh­te­li­ai­ta, vaik­ka ma­joit­ti­vat­kin puo­li­tut­tu­ja ko­to­naan. Jo pie­net­kin lap­set oli­vat to­del­la koh­te­li­ai­ta, eikä kie­li­muu­ri ole heil­le min­kään­lai­nen este.  Myös per­heen mer­ki­tys on suu­ri, usein vii­kon­lop­pu­na tai ai­na­kin sun­nun­tai­na vie­te­tään ai­kaa per­heen kans­sa.

-Ter­veys­po­li­tiik­kaan ja päih­tei­siin suh­tau­du­taan ke­vy­es­ti, esim. vii­nin­juon­tia ruo­al­la ope­te­taan jo pie­nel­le lap­sel­le

-Kou­lu­päi­vät ovat usein pit­kiä, kou­lua voi olla jopa klo 8-18, ruo­ka­tau­ko on 1-3 tun­tia, myös reh­to­rin työ­päi­vät ovat pit­kiä

-Jon­kun omin sa­noin: ”lei­pä­pul­la­lei­pää”, esi­mer­kik­si tee­tä ja kaa­ka­o­ta juo­daan kul­hos­ta, voi­ta (jos sitä lai­te­taan lei­vän pääl­le) ei säi­ly­te­tä jää­kaa­pis­sa

-Kau­nis­ta ark­ki­teh­tuu­ria, Han­na to­te­si­kin: ”Tääl­lä lin­nut­kin te­kee kau­nii­ta pe­siä!”

-Moni kuo­lai­nen mai­nit­si hyvinpukeutuvat ja kuu­mat mie­het 😀

Täs­sä­pä aika­lail­la kaik­ki kuo­ro­lais­ten huo­mi­ot! Haus­ko­ja jut­tu­ja huo­mat­tu!

Nyt vie­lä vii­mei­sen ker­ran suu­ren suu­ri kii­tos kai­kil­le mu­ka­na ol­leil­le ja kuo­roa ra­hal­li­ses­ti avus­ta­neil­le!! Tämä reis­su oli var­mas­ti jo­kai­sel­le mu­ka­na ol­leel­le ai­van upea ko­ke­mus! Merci! Ja nyt kai­kil­le oi­kein ren­tout­ta­vaa lo­maa!

Vii­mei­sen ker­ran

-Ma­ri­ka