Kuopion Yhteiskoulun Musiikkilukio, Kuopion kaupunginorkesteri ja Kuopion kaupunginteatteri
Let it Play!
Ensi-ilta Kuopion Musiikkikeskuksessa 15.5.
Life is a cabaret, old chum. Kabareesta kaikki alkaa ja kabareeseen kaikki päättyy. Let it Play! on kokoelma upeita musikaalisävellyksiä, tanssia, hienoja pukuja ja energisiä nuoria esiintyjiä.
Kuopion Yhteiskoulun Musiikkilukiosta löytyy ilahduttava määrä laulutaitoista väkeä, joka pystyy toteuttamaan musiikista elävän Let it Play! -esityksen uskottavasti. Kuorosta lähtee ääntä kuin pienestä kylästä.
Oli hienoa nähdä, millä varmuudella ja itseluottamuksella lukiolaiset esiintyvät. Janne Puustinen on ohjaajana tehnyt hyvää työtä. Musikaalien liioitteleva maailma, riemujen hetket ja suvantovaiheet vuorottelevat lavalla onnistuneesti.
Kaikesta näkee myös, että produktioon on panostettu. Puvustus on hienoa, koreografiat mietittyjä ja kuten sanottu, esiintymisvarmuus on sitä luokkaa, että harjoitustunteja täytyy olla takana useampikin.
Puustinen on myös dramatisoinut Let it Playn!. Teos koostuu 12 kappaleesta, joiden välissä on enemmän ja vähemmän onnistuneita lyhyitä näytelmäkohtauksia. Siinä missä musikaalien syntyhistoria ei juuri katsojaa sytytä, toimii Chess-musikaalin ja sanoittaja Tim Ricen elämän taustojen selvittely näppärästi lavalla. Myös Liisa Laulavaisen, Teatterikorkeakouluun havittelevan nuoren naisen, tarinaan mahtuu hauskoja visuaalisia hetkiä.
Keskittyminen yhteen asiaan, esimerkiksi musikaalien taustoihin, olisi tehnyt esityksestä tiiviimmän kokonaisuuden. Toisaalta näyttämön lumon ja menestyksen janoamisen teemat toistuvat läpi esityksen.
Ja pääosa on tietysti musiikilla. Muun muassa musikaalit Cabaret, Chess, Kaunotar ja hirviö, Can-Can, Les Misérables ja Cats saivat edustuksensa mukaan.
Monia hienoja soolosuorituksia kuullaan, mutta parhaiten mieleen jää Lotta Ruipon esittämä Beauty and the Beast. Kappaleessa koko lavasovitus toimii hyvin.
Muita onnistuneita suorituksia ovat etenkin Helmi Hytösen monologi sekä Jenna Grönin rooli Liisa Laulavaisena. Riikka Voutilaista seremoniamestarina ei luonnollisesti voi ohittaa. Hän pitää hyvin langat käsissään ja suorastaan huokuu kabareen henkeä.
Erityismaininta lähtee pianisti Juho Mäkäräiselle, joka urakoi onnistuneesti lähes koko näytöksen ajan.
On hienoa, että kaupunginorkesteri Atso Almilan johdolla svengailee mukana esityksessä. Mutta kun lavalla on kuoro ja solistit, joita säestää sekä orkesteri että bändi, on äänentoiston hallinta haastavaa.
Etupuolella salia ääni puuroutuu voimakkaissa kohdissa ja tuntuu, että nyt on ilmassa liikaa kaikkea. Tasapaino on huomattavasti parempi takariveissä, ja sieltä käsin pystyy nauttimaan kokonaisuudesta.
Loppukohtaus kokoaa kaikki esiintyjät lavalle, ja loistelias Cabaret-kappale kruunaa esityksen.
Loppukohtauksesta löytyy sitä musikaalien parasta riemua ja häpeilemätöntä liioittelevuutta. Voin taata, että Cabaret jää soimaan päähän.
It’s only a cabaret, old chum, and I love a cabaret.
Veera Jääskeläinen
16.5.2014 Savon Sanomat