Kaik­ki­aan sata nuor­ta lois­ti la­val­la; so­lis­tit, kuo­rot, tans­si­jat ja komp­pi­ryh­mä oli­vat kaik­ki pro­duk­ti­oon ha­ke­nei­ta kakkos- ja kol­mos­luok­ka­lai­sia, jou­kos­sa pari­kym­men­tä abi­tu­rient­tia – jot­ka, huo­li­mat­ta ko­vas­ta har­joi­tus­tah­dis­ta, oli­vat kir­joit­ta­neet­kin erin­o­mai­ses­ti. Tut­ki­muk­set ovat to­si­aan Kuo­pi­os­sa osoit­ta­neet, että mu­siik­ki­lu­ki­os­sa op­pi­laat ovat pa­ran­ta­neet suo­ri­tuk­si­aan lu­ki­ois­ta eni­ten ”ta­val­li­sis­sa ai­neis­sa” vii­meis­ten kou­lu­vuo­sien­sa ai­ka­na.

Tai­de­lu­ki­oon ha­e­taan laa­jem­min Suo­mes­ta, mut­ta huo­mat­ta­va mää­rä on oman kau­pun­gin mu­siik­ki- ja tans­si­kas­va­tus­tien läpi­käy­nei­tä. Nuo­ret ovat vir­kei­tä, mu­ka­na in­nol­la ja mikä tär­kein­tä, mo­nes­sa ti­lan­tees­sa oma-aloitteisia on­gel­man­rat­kai­si­joi­ta. Tai­teen teko isos­sa jou­kos­sa vaa­tii sekä kek­se­li­äi­syyt­tä että ku­rin­a­lai­suut­ta, kun ryt­mi­te­tään asi­oi­ta yh­tei­ses­ti.

Mitä kai­paa maam­me tiuk­ka­na ta­lou­den ai­ka­na? Juu­ri näi­tä omi­nai­suuk­sia nuo­ril­ta, koh­ta ai­kui­sil­ta. Vaikk­ei tai­teen alal­le suu­rin osa näis­tä jat­ka­kaan, on ai­vo­ja ja koor­di­naa­ti­o­ky­kyä ke­hit­tä­nyt moni­vuo­ti­nen opis­ke­lu an­ta­nut eväät muu­hun­kin. Käy­tän nyt ker­ran inf­laa­ti­on ko­ke­nut­ta sa­naa ”luo­vuus”, mut­ta täs­sä se on pai­kal­laan.

Suo­mi ha­lu­aa sul­kea sil­män­sä kult­tuu­ri­kas­va­tuk­sen koko­nais­val­tai­sel­ta mer­ki­tyk­sel­tä. Kou­lu­tuk­ses­ta ha­lu­taan sääs­tää, usein epä­mää­räi­siä las­kel­mia esit­tä­mäl­lä. Eri­kois­lu­ki­ot ovat val­ti­on syy­nis­sä, enkä ole var­ma, ym­mär­re­tään­kö mi­nis­te­ri­öis­sä, mi­ten help­po on tu­ho­ta kym­me­nien vuo­sien työ (joka kui­ten­kaan ei bud­jet­tia hei­lut­te­le, ei val­ti­ol­la eikä kun­nis­sa) niin, että jul­ki­sel­le sek­to­ril­le mi­tät­tö­min sääs­töin ram­pau­tet­tai­siin uusi kas­vu.

Emme voi näh­dä tu­le­vai­suut­tam­me sel­ke­äm­min mis­sään muus­sa kuin nuo­ris­sam­me, joit­ten kas­vat­ta­mi­nen ja kou­lut­ta­mi­nen on si­joi­tuk­sis­tam­me tär­kein. Kun he ker­ran osaa­vat Can-Caninsa, an­taa hei­dän yrit­tää, sii­piä leik­kaa­mat­ta.

ATSO ALMILA

ka­pel­li­mes­ta­ri

21.5.2014, Ilk­ka