Kaikkiaan sata nuorta loisti lavalla; solistit, kuorot, tanssijat ja komppiryhmä olivat kaikki produktioon hakeneita kakkos- ja kolmosluokkalaisia, joukossa parikymmentä abiturienttia – jotka, huolimatta kovasta harjoitustahdista, olivat kirjoittaneetkin erinomaisesti. Tutkimukset ovat tosiaan Kuopiossa osoittaneet, että musiikkilukiossa oppilaat ovat parantaneet suorituksiaan lukioista eniten ”tavallisissa aineissa” viimeisten kouluvuosiensa aikana.
Taidelukioon haetaan laajemmin Suomesta, mutta huomattava määrä on oman kaupungin musiikki- ja tanssikasvatustien läpikäyneitä. Nuoret ovat virkeitä, mukana innolla ja mikä tärkeintä, monessa tilanteessa oma-aloitteisia ongelmanratkaisijoita. Taiteen teko isossa joukossa vaatii sekä kekseliäisyyttä että kurinalaisuutta, kun rytmitetään asioita yhteisesti.
Mitä kaipaa maamme tiukkana talouden aikana? Juuri näitä ominaisuuksia nuorilta, kohta aikuisilta. Vaikkei taiteen alalle suurin osa näistä jatkakaan, on aivoja ja koordinaatiokykyä kehittänyt monivuotinen opiskelu antanut eväät muuhunkin. Käytän nyt kerran inflaation kokenutta sanaa ”luovuus”, mutta tässä se on paikallaan.
Suomi haluaa sulkea silmänsä kulttuurikasvatuksen kokonaisvaltaiselta merkitykseltä. Koulutuksesta halutaan säästää, usein epämääräisiä laskelmia esittämällä. Erikoislukiot ovat valtion syynissä, enkä ole varma, ymmärretäänkö ministeriöissä, miten helppo on tuhota kymmenien vuosien työ (joka kuitenkaan ei budjettia heiluttele, ei valtiolla eikä kunnissa) niin, että julkiselle sektorille mitättömin säästöin rampautettaisiin uusi kasvu.
Emme voi nähdä tulevaisuuttamme selkeämmin missään muussa kuin nuorissamme, joitten kasvattaminen ja kouluttaminen on sijoituksistamme tärkein. Kun he kerran osaavat Can-Caninsa, antaa heidän yrittää, siipiä leikkaamatta.
ATSO ALMILA
kapellimestari
21.5.2014, Ilkka