Kerran muslu, aina muslu!

Olin jo ylä­kou­lus­ta asti odot­ta­nut pää­se­vä­ni opis­ke­le­maan lu­ki­oon ja odo­tin sitä aina vain in­nok­kaam­min, kos­ka olin päät­tä­nyt ha­kea Mu­siik­ki­lu­ki­oon. Use­at ka­ve­ri­ni oli­vat jo Muslussa ja tie­sin pai­kan ole­van juu­ri so­pi­va mi­nul­le.

Kun vih­doin se päi­vä koit­ti ja saa­vuin elo­kuus­sa kou­lul­le, oli tun­nel­ma ih­meel­li­nen. Se rie­mu mitä ih­mis­ten kas­voil­la näki, kun he tu­li­vat ter­veh­ti­mään oli ai­van kä­sit­tä­mä­tön­tä. En ol­lut kos­kaan en­nen ol­lut pai­kas­sa, jos­sa kaik­ki otet­tiin noin avo­sy­lin vas­taan.

Syk­sy meni hur­jaa vauh­tia eteen­päin. Vie­tim­me ilta­päi­vää Väi­nö­län­nie­mel­lä nor­su­pal­loa pe­la­ten ja ran­nal­la sam­ba­ten, koim­me ”ökötyksen” ja en­sim­mäi­sen koe­vii­kon. Syk­syn ai­ka­na tu­lin var­mak­si, että olin ha­ke­nut oi­ke­aan lu­ki­oon.

Tal­vel­la pää­sin näyt­te­le­mään en­sim­mäis­tä ker­taa, kun osal­lis­tuin Syl­vi-pro­duk­ti­oon. Proggiksen te­ke­mi­nen oli mi­nul­le uut­ta, mut­ta nau­tin sii­tä erit­täin pal­jon. Sen ai­ka­na tu­tus­tuin mo­neen uu­teen ököön ja abiin.

Tuli jou­lu ja myös pe­rin­tei­nen Puk­ki­juh­la. Oli iha­naa näh­dä, kuin­ka van­hat­kin mu­siik­ki­lu­ki­o­lai­set tu­li­vat kat­so­maan juh­laa. Se ker­too pal­jon kou­lum­me mer­ki­tyk­ses­tä musluille. Juh­la oli haus­ka, mut­ta iha­nan läm­min ja tun­nel­mal­li­nen.

Ke­vääl­lä vie­tim­me penkkareita ja van­ho­jen tans­se­ja. It­se­kin pää­sin soit­ta­maan van­ho­jen tans­seis­sa. Ke­vääl­lä saim­me myös kuul­la kou­lum­me ja Min­na Cant­hin lu­ki­on yh­dis­ty­mi­ses­tä. Se he­rät­ti pal­jon pu­het­ta ja en­nak­ko­luu­lo­ja tu­le­vai­suut­ta koh­taan.

Huh­ti­kuus­sa läh­dim­me Sak­saan 29 ökön, yh­den kak­kos­luok­ka­lai­sen ja nel­jän opet­ta­jan kans­sa. Meis­tä osa meni tans­si­maan mu­si­kaa­liin ja osa ra­ken­ta­maan säh­kö­au­to­ja. Itse olin ra­ken­ta­mas­sa säh­kö­au­to­ja ja se oli mu­ka­vaa. Kai­kin puo­lin reis­su oli oi­kein on­nis­tu­nut ja tu­tus­tuin en­tis­tä pa­rem­min jo val­miik­si tut­tui­hin ih­mi­siin.

Tou­ko­kuu meni ohi no­pe­as­ti Back to the 80’s -mu­si­kaa­lin pa­ris­sa. Olin sii­nä mu­ka­na kuo­ro­lai­se­na ja voin sa­noa var­mas­ti kaik­kien pro­duk­ti­os­sa mu­ka­na ol­lei­den puo­les­ta, että pro­duk­ti­on te­ke­mi­nen oli uu­vut­ta­vaa, mut­ta erit­täin an­toi­saa.

Kai­ken kaik­ki­aan en­sim­mäi­nen ja vii­mei­nen vuo­te­ni mu­siik­ki­lu­ki­o­lai­se­na on ol­lut ker­ras­saan hui­kea. Olen saa­nut hur­jas­ti uu­sia ys­tä­viä ja op­pi­nut pal­jon. Ensi syk­sys­tä läh­tien olem­me osa Kuo­pi­on tai­de­lu­kio Lumitia. Se jän­nit­tää var­mas­ti kaik­kia, mut­ta niin sen kuu­luu­kin. Jou­dum­me luo­pu­maan Mu­siik­ki­lu­ki­os­tam­me, mut­ta saam­me sen ti­lal­le uu­den ja ehkä jopa pa­rem­man lu­ki­on. Voim­me teh­dä sii­tä hy­vän, jos vaan us­kom­me sen ole­van sel­lai­nen. Läh­tee­hän ”musluhenki” pel­käs­tään meis­tä opis­ke­li­jois­ta it­ses­täm­me. Ja ku­ten vii­da­kon laki kuu­luu; ker­ran muslu, aina muslu!

Heta Iko­nen

”Ökö”