Sydäntalven Sylvi -produktio

Tä­män vuo­den kak­ko­set sai­vat mah­dol­li­suu­den ha­kea esiin­ty­jik­si ke­vään yh­teis­työ­pro­duk­ti­oon, Back to the 80’s mu­si­kaa­liin. Yk­kö­sil­le ja kol­mo­sil­le oli puo­les­taan tar­jol­la su­kel­lus ko­ti­mai­sen klas­si­kon, Min­na Cant­hin Syl­vin maa­il­maan. Olin jo ai­em­min päät­tä­nyt, että Min­na Cant­hin juh­la­vuon­na oli­si syy­tä esit­tää Cant­hia hä­nen pe­rus­ta­mas­saan kou­lus­sa. Syl­vi va­li­koi­tu esi­tet­tä­väk­si, kos­ka se ei ole lei­mal­li­ses­ti nais­a­si­aa ko­ros­ta­va, vaan dra­maat­ti­nen rak­kaus- ja ri­kos­draa­ma. On hyvä kat­soa ja op­pi­lail­le esi­tel­lä Cant­his­ta mui­ta­kin puo­lia, kuin ”emansipatsioonia” tu­put­ta­va, mus­ta­val­koi­nen kiih­koi­li­ja.

Olim­me jo ke­vääl­lä so­pi­neet, että Juha Hilander sä­vel­tää jo­tain esi­tyk­seen ja ko­ko­aa pie­nen ka­ma­ri­or­kes­te­rin. En­nen har­joi­tuk­sia myös tans­si­ja-abi An­ni­ka Mä­ke­lä pyy­si, että sai­si teh­dä esi­tyk­seen ko­re­o­gra­fi­oi­ta. Niin­pä esi­tyk­ses­tä oli hah­mot­tu­mas­sa heti mu­siik­ki­te­at­te­ri­mai­nen, ku­ten mei­dän kou­lun ju­tuis­ta aina!

Teks­ti on van­haa suo­mea, ja se ai­heut­ti omat haas­teen­sa ja koo­mi­set het­ken­sä. Vaik­ka ly­hen­sin teks­tiä erit­täin pal­jon, en ha­lun­nut juu­ri puut­tua sen tyy­liin, kos­ka se­kin on osa te­os­ta. Oli­kin vä­hän han­ka­laa muis­taa, että hen­ki­löt sa­no­vat aina ”tänäin” ja ”sopivata”.

Esi­tyk­seen tuli vii­si eri Syl­viä näyt­te­le­vää hen­ki­löä, ja haas­tei­ta ai­heut­ti myös tä­män lo­gii­kan läpi­vie­mi­nen niin, että kat­so­ja kui­ten­kin ym­mär­täi­si ky­sees­sä ole­van aina sama fik­tii­vi­nen hen­ki­lö. Niin­pä Syl­vit oli­vat vaih­dois­sa kaik­ki näyt­tä­möl­lä val­koi­sis­sa ha­meis­saan, ja Syl­vin puku vaih­det­tiin kat­so­jien näh­den pääl­le. Myös Ak­se­lin roo­lis­sa oli kak­si näyt­te­li­jää, ja näin kaik­ki ha­luk­kaat pää­si­vät esi­tyk­seen.

Syl­vi on siis rak­kaus- ja ri­kos­draa­ma, ja mu­sii­kin ja erit­täin tun­teel­lis­ten tans­sien myö­tä esi­tyk­ses­tä syn­tyi hy­vin sy­käh­dyt­tä­vä ko­ke­mus. Kaik­ki opis­ke­li­jat te­ki­vät am­mat­ti­mais­ta työ­tä: roo­le­ja poh­dit­tiin ja hah­mo­ja ra­ken­net­tiin huo­lel­la. Vaik­ka ta­ri­na oli traa­gi­nen, meil­lä oli har­joi­tuk­sis­sa etu­pääs­sä haus­kaa! Myös tans­si­jat te­ki­vät töi­tä olan ta­kaa – abit oli­vat mel­koi­sen vaa­ti­via oh­jaa­jia yk­kö­sen tans­si­joil­le.

Kat­so­jat an­toi­vat kiit­tä­vää pa­lau­tet­ta sii­tä, että pit­käs­tä ai­kaa oli teh­ty puhe­näy­tel­mä ja van­ha klas­sik­ko. Tai­ta­via esiin­ty­ji­ä­kin kii­tel­tiin vuo­laas­ti! Oh­jaa­ja­na oli upe­aa näh­dä nuor­ten esiin­ty­jien heit­täy­ty­mis­tä ja tul­kin­taa.

Kai­sa Björk­bac­ka