Ni hâo - terveisiä Kiinasta!
Keväällä viikkoa ennen vappua matkasi joukko lumitilaisia Kiinaan. Vierailimme maailman suurimmassa kaupungissa – 24 miljoonan asukkaan Shanghaissa. Ystävyyskoulumme Xianghsan High School on kuvataidepainotteinen yhtenäiskoulu, ja teemme yhteistyötä noin lukioikäisten opiskelijoiden ja heidän opettajiensa kanssa.
Matkalla olivat mukana opettajat Kaisa Björkbacka ja Jaakko Rautiainen ja opiskelijoista Elsi Gorski, Jonna Härkönen, Pinja Junikka, Mari Järvinen, Iida Koponen, Taimi Lajunen, Johanna Mäkinen ja Miia Pekonen. Matkan tarkoitus oli tutustua kiinalaiseen kulttuuriin mutta myös opiskella yhdessä suomalaisten opettajien johdolla. Kattoteemana oli metsä, ja Jaakon johdolla sitä tutkittiin tieteen ja Kaisan johdolla kirjallisuuden ja draaman kannalta.
Kiinalaiset ottivat meidät hienosti vastaan. Saimme valtavasti huomiota aamunavauksessa (noin tuhannen oppilaan tilaisuus auringonpaisteessa koulun kentällä) ja vastaanottoseremoniassa. Opiskelijoiden host-perheet tekivät myös paljon viihtymisen eteen, ja muutamat siihen liittyvät ongelmat saatiin ratkaistua. Aivan helppoa kommunikointi ei aina ollut, koska niin harva puhui kunnolla englantia.
Koulun kuvataidepainotus näkyi selvästi. Vierailimme galleriassa, jossa oli sekä opiskelijoiden että opettajien aivan upeita töitä. Meille pidettiin aivan omat kuvaamataidon tunnit, ja saimme maalata viuhkoja, harjoitella kalligrafiaa ja muovailla savitöitä. Jaakon piilevät taiteilijankyvyt ovat muuten aivan omaa luokkaansa! Mari olisi muovaillut upean tiikerin, mutta eräs nimeltämainitsematon äidinkielenopettaja nappasi työn häneltä ja jatkoi eteenpäin.
Me opettajat jännitimme hiukan etukäteen, miten opetus Kiinan oloissa sujuisi. Jaakkoa mietitytti internetin käyttö ja sähköisen kirjan tekemiseen vaadittava tekniikka, minua puolestaan se, kuinka strukturoituun oppimiseen tottuneet kiinalaiset heittäytyisivät improvisoimaan. Pelot olivat turhia. Kaikki tekniikkaan liittyvät hankaluudet pyrittiin hoitamaan, ja draamassa kiinalaiset heittäytyivät upeasti – kunhan ensin ymmärsivät, mistä oli kysymys. Suuri kiitos it-linjalaisille Elsille, Marille, Jonnalle, Johannalle ja Iidalle, jotka omalla reippaudellaan ja lämpimällä otteellaan saivat muutkin vapautumaan.
Meitä peloteltiin ennakkoon oudoilla ruokalajeilla, joihin saattaisimme törmätä. Tämähän herätti minussa ja Jaakossa uhallakin-asenteen, ja niinpä nautiskelimme ihan kaikkea mitä tarjottiin meduusoista rupisammakoihin ja anakansuolesta asterin lehtiin. Kaikki opiskelijat eivät ehkä ihastuneet shanghailaiseen keittiöön yhtä varauksettomasti, mutta Jaakon kanssa olimme vaikuttuneita siitä, kuinka aivan kaikki käytetään hyödyksi – vaikkapa ankasta pää, koivet ja suolet. Kiinalaiset myös kiinnittävät terveyteen huomiota selvästi meitä enemmän. Jokaisen ruokalajin kohdalla saimme kuulla, mihin se vaikuttaa edullisesti.
Kiinalaiset nuoret ovat aivan samanlaisia kuin nuoret missä tahansa. Metroissa kaikki olivat liimautuneina kännyköihinsä, ja kun pyysimme palautetta opetuksesta, se oli samanlaista kuin Suomessakin saatu. Koska Kiinassa lapsia ja nuoria suojellaan ja holhotaan selvästi enemmän, olivat he kuitenkin ihmeissään, kun kuulivat, että monet meidän oppilaistamme asuvat yksin ja keittävät oman ruokansa. Musiikki on kuitenkin jotain, mikä yhdistää, ja koska Mian, Pinjan, Taimin ja Elsin tarttuva laulu raikui niin bussissa kuin lauttaristeilyn jonossakin, rohkaistuivat kiinalaisetkin laulamaan yhdessä jäähyväistilaisuudessa. Siinä juhlassa ei ollut muuten yhtään kuivaa silmää. Jopa vararehtori Tom sanoi, että hänen oli tehtävä ankarasti töitä ollakseen itkemättä.
Projekti jatkuu, ja ensi keväänä uusi joukko lähtee Shanghaihin. Kiinnostuneet voivat olla yhteydessä Eerika Häkkiseen tai Sari Pennaseen, jotka luotsaavat hanketta tästä lähtien.
Zài jiàn! Kaisa Björkbacka
