Vuoden 2016 taidelukiolainen

Vuo­den 2016 tai­de­lu­ki­o­lai­nen
 
Vuo­den 2016 tai­de­lu­ki­o­lai­nen –tun­nus­tus myön­net­tiin tans­si­tai­tei­li­ja ja muu­sik­ko Eli­na Pi­ri­sel­le. Suo­mus­sal­mel­la syn­ty­nyt Pi­ri­nen kir­joit­ti yli­op­pi­laak­si Kuo­pi­on Yh­teis­kou­lun Mu­siik­ki­lu­ki­os­ta vuon­na 2000 opis­kel­tu­aan sekä mu­siik­ki- että tans­si­lin­jal­la. Pie­nes­tä pi­tä­en hä­nel­le oli sel­vää, että hän ha­lu­aa te­at­te­ri­kor­ke­a­kou­luun tans­si­tai­teen opis­ke­li­jak­si. Hän val­mis­tui ko­re­o­gra­fik­si te­at­te­ri-kor­ke­a­kou­lus­ta vuon­na 2008. Tans­sin li­säk­si hän on opis­kel­lut moni­puo­li­ses­ti sekä klas­sis­ta että ke­vyt­tä mu­siik­kia inst­ru­ment­tei­naan viu­lu, pi­a­no ja lau­lu. 
 
Tans­si­tai­tei­li­ja­na Pi­ri­nen on toi­mi­nut tans­si­ja­na, ko­re­o­gra­fi­na, pe­da­go­gi­na ja tai­teel­li­se­na joh­ta­ja­na pait­si koti­maas­sa myös ulko­mail­la. Muu­sik­ko­na hän toi­mii omas­sa ko­keel­lis­ta ka­ma­ri­pop­pia  esit­tä­väs­sä Bambi By the Pond -or­kes­te­ris­saan sekä Mik­ko Tor­vi­sen viih­de­or­kes­te­ris­sa.
 
Ko­re­o­gra­fi­na hä­net tun­ne­taan mu­si­kaa­li­suu­des­taan sekä roh­ke­as­ta ja oma­pe­räi­ses­tä tyy­lis­tään, jos­sa tai­de­muo­dot li­mit­ty­vät ja su­lau­tu­vat pai­koin toi­siin­sa. Hän on tul­lut tun­ne­tuk­si mah­ti­pon­tis­ten sin­fo­ni­oi­den ja kon­sert­to­jen käy­tös­tä te­ok­sis­saan. Sa­no­taan myös, että hä­nel­lä on punk­ka­rin asen­ne ja hä­pei­le­mä­tön lava­per­soo­na, jota ei näy­tä pi­te­le­vän mi­kään.
 
Poi­min­to­ja te­ok­sis­ta:
Lover of the Pianist (mu­siik­ki­na F. Schu­bert: Fan­ta­sia F) 2011
Personal Symhonic Moment (D. Shostakovitsh: Sin­fo­nia n:o 7 ”Le­nin­grad-sin­fo­nia) 2013
Concerto Under Waterlilies (S. Rachmaninov: Pi­a­no­kon­sert­to n:o 2) 2016
Angel (Lau­lu­yh­tye Lu­men valo) 2016
 
Tun­nus­tuk­sia:
Suo­men ar­vos­te­li­jain liit­to ry myön­si Pi­ri­sel­le vuon­na 2014 Kri­tii­kin Kan­nuk­set tun­nus­tuk­se­na te­ok­ses­ta Personal Symphonic Moment, jos­sa hän omien sa­no­jen­sa mu­kaan löy­si tai­tei­li­ja­na it­sen­sä. Sama teos pal­kit­tiin itä­val­ta­lai­sel­la Prix Jardin d’Europe –tun­nus­tuk­sel­la, joka ja­et­tiin Pi­ri­sen ja ko­re­o­gra­fi Ligia Lewisin kes­ken. Kyse on mer­kit­tä­väs­tä eu­roop­pa­lai­ses­ta tans­si­pal­kin­nos­ta.
 
Vuo­den 2017 alus­ta Pi­ri­nen naut­tii val­ti­on kol­mi­vuo­tis­ta tai­tei­li­ja-apu­ra­haa. Hän ai­koo muun mu­as­sa to­teut­taa moni­vuo­ti­sen unel­man­sa, le­vyn, jon­ka mu­siik­ki­tyy­liä luon­neh­tii ba­rok­ki­ro­kik­si. 
 
Jul­kis­ta­mis­ti­lai­suus:
Pi­ri­nen vie­rai­li Lumitilla 9.12.2016. Jul­kis­ta­mis­ti­lai­suu­des­sa hän ker­toi lu­ki­o­ai­kai­sia muis­to­jaan opin­ah­jois­taan Kuo­pi­on mu­siik­ki­lu­ki­os­ta ja Kuo­pi­on kon­ser­va­to­ri­os­ta. Tai­teel­li­se­na osuu­te­na kuul­tiin näy­te Pi­ri­ses­tä lau­la­ja­na ja kos­ke­tin­soit­ta­ja­na. Hän myös an­toi oh­jei­ta nuo­ril­le tai­tei­li­jan­a­luil­le: Sa­non aina kai­kil­le: Äl­kää et­si­kö läh­tei­tä in­ter­ne­tis­tä, käyt­tä­kää läh­tee­nä it­se­än­ne. Tai jos ha­lu­at­te tu­tus­tua jo­hon­kin it­sen­ne ulko­puo­li­seen, tur­vau­tu­kaa van­hem­piin läh­tei­siin: klas­si­siin tai­de­te­ok­siin. Niis­sä on ikui­suut­ta. Ja tär­kein­tä: äl­kää an­ta­ko ke­nen­kään ly­tä­tä it­se­än­ne.
 
 
 
                           Anne-Maa­ret Lam­min­mäki