Yhteiskunnallinen opintoretki Helsinkiin 14.5—15.5.

Oh­jel­mam­me Hel­sin­gis­sä ei al­ka­nut oh­jel­man mu­kai­ses­ti, vaan alku­il­lan pii­pah­duk­sel­la Lin­nan­mä­el­lä. Kos­ka bus­sim­me saa­vut­ti vii­den ai­kaan Hel­sin­gin hie­man etu­a­jas­ta, las­ti pää­tet­tiin pur­kaa juu­ri sin­ne. Osa seu­ru­ees­ta jäi fii­lis­te­le­mään tun­nik­si huvi­puis­ton me­noa, jot­kut las­keu­tui­vat hais­te­le­maan pi­kai­ses­ti Kal­li­on tun­nel­mia, jot­kut kii­reh­ti­vät heit­tä­mään re­pun pi­kai­ses­ti maja­paik­kaan­sa.

Seit­se­mäl­tä al­koi Ryh­mä­te­at­te­ris­sa ”2081 – iso veli val­voo”. Näy­tel­män dys­to­pia-tee­ma sopi täy­del­li­ses­ti ret­kem­me oh­jel­maan, joka oli suun­ni­tel­tu his­to­ri­an, yh­teis­kun­ta­opin ja yh­teis­kun­ta­fi­lo­so­fi­an kurs­seil­le so­pi­vak­si. ”2081 – iso veli val­voo” oli työs­tet­ty Ge­or­ge Or­wel­lin 1984-klas­sik­ko­ro­maa­nin poh­jal­ta. Pe­rin­tei­sen kal­li­o­lai­sen te­at­te­rin la­val­la näh­tiin nuo­ria ai­kui­sia, sil­lä näy­tel­mä oli Ryh­mik­sen nuor­ten­te­at­te­rin han­ke, jo­hon osal­lis­tui 10 kan­sa­suo­ma­lais­ta te­at­te­rin har­ras­ta­jaa ja 10 maa­han­muut­ta­ja­nuor­ta. Se, mitä tar­koi­te­taan dys­to­pi­al­la ja mitä mah­dol­li­suuk­sia tai­de tar­jo­aa yh­teis­kun­ta­kri­tiik­kiin, tuli ai­na­kin sel­väk­si. Näy­tel­män an­nis­ta ja to­teu­tuk­ses­ta väi­tel­tiin kii­vaas­ti vie­lä seu­raa­va­na il­ta­na bus­sin jo lä­hes­ty­es­sä Kuo­pi­o­ta.

Tiis­tai­aa­mu­na kym­me­nel­tä seu­ru­eem­me ke­rään­tyi Man­ner­hei­min var­jos­sa rat­sas­ta­ja­pat­saal­la. Siir­ryim­me han­hen­mars­sia Ki­as­man ylä­ker­taan, jon­ka suur­ta sa­lia ko­ris­ti­vat val­ta­vat kir­ja­vat sei­nä­vaat­teet, mah­ta­vat mal­ja­kot ja lu­kui­sat pie­nem­mät tai­de­tuot­teet. Nyky­tai­teen mu­seo tar­jo­si kat­tauk­sen brit­ti­tai­tei­li­ja Gray­son Per­ryn näyis­tä ny­kyi­sen kult­tuu­rim­me ja yh­teis­kun­tam­me taus­toi­hin, luon­tee­seen ja kipu­pis­tei­siin. Brit­ti­läis­tä luok­ka­yh­teis­kun­taa, suku­puo­li­roo­le­ja, bre­xi­tiä ja ties mitä pu­ret­tiin ja pil­kot­tiin, ja ai­hei­den run­sau­des­ta oli eri­lais­ten kuva­tai­teen pe­rin­tei­den, us­kon­nol­lis­ten sym­bo­lien ja po­pu­laa­ri­kult­tuu­rin avul­la om­mel­tu kau­niik­si­kin ke­hut­tu­ja tilk­ku­täk­ke­jä ja go­be­lii­ne­ja. Ku­kin kier­te­li ih­met­te­le­mäs­sä ja poi­mi­mas­sa kan­san­vii­sauk­sia. Mut­ta pie­nem­pien luok­ka­ret­ke­läis­ten mal­lia seu­ra­ten is­tuim­me myös het­ki­sen yh­des­sä le­ve­än ja sy­vän ”Batt­le of Bri­tain” -sei­nä­vaat­teen ää­res­sä sen viit­tauk­sia ja ai­hei­ta ap­ri­koi­mas­sa.

Ilta­päi­vän aluk­si mei­dät otti vas­taan Pik­ku­par­la­men­tis­sa kan­san­e­dus­ta­ja Vil­le Nii­nis­tö. Hän tar­jo­si sel­ke­än ja in­nos­ta­van kat­sauk­sen kan­san­e­dus­ta­jan työs­ken­te­lyyn, par­la­men­ta­ris­miin ja suo­ma­lai­sen po­li­tii­kan päi­vän polt­ta­viin ai­hei­siin. Ko­ke­neen kan­san­e­dus­ta­jan, puo­lu­een­sa en­ti­sen pu­heen­joh­ta­jan ja po­liit­ti­sen his­to­ri­an tut­ki­jan osaa­mi­nen tuli tar­pee­seen, kun Nii­nis­tö sai vas­taan­sa opis­ke­li­joi­dem­me te­rä­viä ky­sy­myk­siä. Nii­nis­tön alus­tuk­sen saat­te­le­ma­na as­te­lim­me sit­ten sin­ne, mis­sä ta­pah­tuu – Edus­kun­nan suu­reen sa­liin, juu­ri al­ka­nee­seen täys­is­tun­toon. Seu­ra­sim­me kes­kus­te­lua hal­li­tuk­sen esi­tyk­ses­tä laik­si Lii­ken­ne- ja vies­tin­tä­vi­ras­ton pe­rus­ta­mi­ses­ta. Kuu­lim­me, kun muu­ta­mat kan­san­e­dus­ta­jat an­toi­vat sa­nan säi­län­sä hei­lua, ja näim­me lähi­e­täi­syy­del­tä, mil­lais­ta on ylim­män pää­tän­tä­val­lan käyt­tä­mi­sen arki.

Pa­luu­mat­ka su­jui läm­min­hen­ki­ses­sä, ja läm­pi­mis­sä, tun­nel­mis­sa. Mu­ka­na mei­tä oli 23 opis­ke­li­jaa ja kak­si opet­ta­jaa, Riit­ta Ren­vall ja Niko No­po­nen.