Oppilaskunnan puheenvuoro

Hy­vät kuu­li­jat-op­pi­laat, opet­ta­jat ja muut pai­kal­la ole­vat. Mi­nun ni­me­ni on Ron­ja An­ti­kai­nen,  ja mi­nua pyy­det­tiin pu­hu­maan mei­dän opis­ke­li­ja­kun­nan hal­li­tuk­sen puo­les­ta tä­nään tääl­lä ke­vät­juh­las­sa.
Tämä tuli aika no­pe­as­ti, ja aluk­si mie­tim­me pit­kään, mitä sa­not­ta­vaa meil­lä oli­si. Muis­tim­me kui­ten­kin, kuin­ka Art­tu vii­me­vuon­na pu­hui LU­MIT-pe­rin­teis­tä ja sii­tä, mi­ten tär­ke­ää mei­dän vii­me­vuo­den ökö­jen on nii­tä ke­hit­tää ja yllä­pi­tää. Sik­si ha­lu­ai­sin ker­toa sii­tä mi­ten mei­dän kou­lum­me on mie­les­tä­ni muut­tu­nut tänä vuon­na.

Vaik­ka ta­pah­tu­mien jär­jes­tä­mi­nen men­nee­nä vuon­na on hal­li­tuk­sel­la­kin ol­lut LU­MIT-olym­pi­a­lai­sia ja kah­vi­tuk­sia lu­kuu­not­ta­mat­ta vä­häis­tä, on kui­ten­kin ol­lut ilo huo­ma­ta mi­ten kou­lum­me hyvä ilma­pii­ri on jat­ku­nut ja ke­hit­ty­nyt. Itse tu­len aina kou­luun in­nois­sa­ni vaik­ka päi­vä kes­täi­si myö­hään ja ai­neet oli­si­vat it­sel­le­ni pit­kä­ve­tei­siä. Olen in­nois­sa­ni sii­tä että saan olla kou­lus­sa jos­sa olen ETU­OI­KEU­TET­TU opis­ke­le­maan tai­teen pa­ris­sa ja nä­ke­mään päi­vit­täin uut­ta. Kai­kil­le se EI OLE it­ses­tään­sel­vyys ja sik­si mei­dän on ar­vos­tet­ta­va sitä te­ke­mi­sen ilma­pii­riä joka kou­lus­sam­me val­lit­see. On ol­lut ilo huo­ma­ta mi­ten uu­det op­pi­laat on otet­tu huo­mi­oon ja olen saa­nut heil­tä­kin po­si­tii­vis­ta pa­lau­tet­ta opis­ke­lus­ta. Olen myös huo­man­nut muu­tok­sen sii­nä kuin­ka eri lin­jo­jen yh­teis­elo on pa­ran­tu­nut. Enään op­pi­lai­ta ei kiin­nos­ta se mil­tä lin­jal­ta olet ja se te­kee kou­lus­tam­me vie­lä yh­te­näi­sem­män.

Meil­lä on siis kaik­ki tar­vit­ta­vat eväät ke­hit­tää kou­lua pa­rem­mak­si. On tär­ke­ää, että luom­me uu­sia pe­rin­tei­tä, mut­ta pi­däm­me sa­mal­la kiin­ni van­hois­ta pe­rin­teis­tä, joi­ta löy­tyy esi­mer­kik­si kan­si­on muo­toon tal­ti­oi­tu­na, ja su­vait­se­vas­ta ja iloi­ses­ta hen­ges­tä, joka on jo muo­dos­tu­nut jon­ki­lai­sek­si ta­va­ra­mer­kik­si Lu­mi­tis­sa.
Sik­si ha­lu­an muis­tut­taa tei­tä sii­tä mi­ten tär­keä osa jo­kai­sel­la yk­si­löl­lä on ko­ko­nai­suu­den luo­mi­ses­sa. Jo pie­ni hymy vas­taan­tu­li­jal­le on osa koko­nais­ku­vaa, jon­ka yh­des­sä luom­me kou­lus­tam­me.

Ha­lu­an osal­ta­ni toi­vot­taa kai­kil­le kans­sa­o­pis­ke­li­joil­le ja opet­ta­jil­le ren­tout­ta­vaa lo­maa ja iha­nia kesä­päi­viä.