Kevätjuhla 2022

Ar­voi­sa juh­la­väki, opet­ta­jat ja yli­op­pi­las­ko­ke­laat

Kun kat­som­me taak­se­päin, niin tä­män ikä­luo­kan kol­meen ja osal­la nel­jään vuo­teen on mah­tu­nut mo­nen­lais­ta ta­pah­tu­maa, jot­ka ovat kos­ket­ta­neet koko kou­lu­yh­tei­söä. Ko­ro­nan ta­kia on ol­lut etä­o­pe­tus­ta, ra­joi­tuk­sia, tes­te­jä, siir­ty­nei­tä tai toi­sel­la ta­val­la jär­jes­tet­ty­jä ti­lai­suuk­sia ku­ten van­ho­jen tans­sien juh­la­päi­vä. Kou­lu­ti­lo­jen suh­teen on ol­lut puut­tei­ta ku­ten oman ruo­ka­la tai osan luok­ka­ti­lois­ta jou­tu­mi­nen käyt­tö­kiel­toon. Uu­dis­ra­ken­nus­ta pe­rus­tet­ta­es­sa oppi­tun­tei­hin toi ryt­miä paa­lu­tus­ko­nei­den ta­sai­nen jys­ky­tys. Opet­ta­jat ovat saa­neet suun­ni­tel­la uu­den ope­tus­suun­ni­tel­man käyt­töön­ot­toa ja so­peu­tua oppi­vel­vol­li­suu­den pi­den­tä­mi­ses­tä nou­se­viin haas­tei­siin.

Nämä vas­toin­käy­mi­set voi­si­vat is­keä mei­dät kan­vee­siin, ti­laan jos­sa ah­dis­tus ja suru val­taa­vat mie­let eikä ener­gi­aa tah­do löy­tyä rat­kai­su­jen et­si­mi­seen. Näin ei kui­ten­kaan ole ta­pah­tu­nut, vaik­ka vä­lil­lä aina joku ehkä on­kin käy­nyt kon­til­laan. Siel­tä on nous­tu pol­vet ru­vel­la joko yk­sin tai ka­ve­rien tu­ke­ma­na.  Sitä minä kut­sun sel­viy­ty­mis­ky­vyk­si.

Mo­net asi­at aut­ta­vat sel­viy­ty­mään elä­män haas­teis­ta. Tätä poh­ties­sa­ni mie­leen nou­see kol­me te­ki­jää, jot­ka aion nyt an­taa teil­le hy­vät yli­op­pi­las­ko­ke­laat mat­ka­e­vääk­si.

En­sim­mäi­nen te­ki­jä on re­si­liens­si, jon­ka ne, jot­ka ovat ol­leet ter­veys­tie­don tun­nil­la he­reil­lä ehkä muis­ta­vat. Se on esi­mer­kik­si jous­ta­vuut­ta ja so­peu­tu­mis­ky­kyä vai­keis­sa elä­män­ti­lan­teis­sa. Jous­ta­vuus ei tar­koi­ta sitä, että pi­täi­si ve­nyä ää­rim­mäi­siin suo­ri­tuk­siin vaan että op­pii kat­so­maan asi­oi­ta eri näkö­kul­mis­ta ja teh­dä asi­oi­ta jak­sa­mi­sen kan­nal­ta toi­sin. Tämä tai­to löy­tyy meil­tä pe­ri­mäs­tä, mut­ta on osal­ta nyky­ajan ih­mi­sis­tä pääs­syt unoh­tu­maan. Re­si­liens­si ei ole py­sy­vä omi­nai­suus vaan sii­hen vai­kut­ta­vat oma tah­to ja asen­ne.

Toi­nen te­ki­jä on sin­nik­kyys, jon­ka jot­kut ovat sa­no­neet ka­don­neen nuo­ris­ta. Tä­män väit­teen te tu­le­vat yli­op­pi­laat olet­te osoit­ta­neet vää­räk­si. Ei ole vä­liä mon­ta­ko ker­taa mat­kan ai­ka­na olet kaa­tu­nut maa­han, mut­ta sil­lä on, että olet nous­sut joka ker­ta ylös. Kan­nat­taa aja­tel­la po­si­tii­vi­ses­ti, että kyl­lä minä tä­hän saa­tan pys­tyä. Aina oma pol­ku ei löy­dy suo­raan ja sii­hen voi liit­tyä mo­nen­lais­ta mut­kaa. Kai­kes­ta huo­li­mat­ta si­nul­la on mah­dol­li­suus on­nis­tua.

Vii­mei­se­nä omas­sa lis­tas­sa­ni ovat tuki­pi­la­rit. Ta­lo­kaan ei pysy pys­tys­sä yh­den pi­la­rin va­ras­sa. Pidä huol­ta omis­ta tuki­pi­la­reis­ta­si, van­hem­mis­ta, mah­dol­li­sis­ta si­sa­ruk­sis­ta­si, lä­hei­sis­tä ys­tä­vis­tä ja kai­kis­ta niis­tä hen­ki­löis­tä, jot­ka tuo­vat elä­mää­si si­säl­töä ja mer­ki­tys­tä. Ja jos huo­maat jon­kun tar­vit­se­van apua, tar­joa sitä. Jos­sain vai­hees­sa voit itse tar­vi­ta tu­ke­vaa olka­pää­tä.

Kii­na­lai­ses­sa sa­nan­las­kus­sa sa­no­taan osu­vas­ti: ” Jos ha­lu­at olla on­nel­li­nen tun­nin – ota päi­vä­unet. Jos ha­lu­at olla on­nel­li­nen päi­vän – mene ka­laan. Jos ha­lu­at olla on­nel­li­nen vuo­den – peri omai­suut­ta. Jos ha­lu­at olla on­nel­li­nen koko lop­pu­e­lä­mä­si – auta mui­ta”

(Link­ki YO-juh­last­rii­miin)