Musiikkilinjan opiskelijoita vieraili ystävyyskoulussa Petroskoissa 7.-10.10.2012.
―
Sunnuntai 7.10
Hienosti lähti tämäkin reissu! Pääsimme bussilla jo yli Tuusniemen kun Hilander huomasi kaikkien Bigband nuottien jääneen musiikkiluokan lattialle. Ja Haataisen Mikko oli jättänyt bassovahvistimen! Eiih. No onneksi Mari-Anni oli hereillä ja lähti niitä tuomaan. Tämän ajan olimme Tuusniemen huoltoasemalla juomassa kahvia.
Sitten saavuttiinkin tulliin. Hirveä metakka soittimista. Kaikkien soitinten omistajien piti täyttää 2 lappua, joihin täytyi laittaa soittimien sarjanumerot ja painot yms.. No onneksi sielläkään ei mennyt sen pidempään kuin tunti. Kun vihdoin pääsimme Venäjän rajan yli ja pääsimme syömään seisovasta pöydästä..öö.. aika Venäläisen makuista ruokaa.. njam?
Saavuimme onnellisesti Petroskoihin, pientä sähellystä perhemajoituksen ja ohjelman kanssa lukuun ottamatta. Mut hengissä selvittiin onneksi. Oma perhemajoitukseni ylitti kaikki odotukseni. He asuivat uudessa kerrostalossa, joka oli sisustettu kauniisti ja siististi. Sisällä oli ihanan lämmin ja suihkun vesikin oli lämmintä. Ruoka oli tosi hyvää ja VESSA OLI SIISTI! <3 Mutta ei vodkaa..höh.(Vitsi) Perheeseeni kuului äiti, joka opetti latinan ja kreikankieltä yliopistossa, sekä älyttömän mukava 15-vuotias tyttö, Liza, joka puhui todella hyvin englantia ja nauroi paljon. Pidimme kummatkin samoista näyttelijöistä ja lauloimme yhdessä. Piirsimme, sillä hän oli hyvä piirtämään. Perhe piti myös hyvin paljon tuomisistani: Kahvista, Angry birds -karkeista ja Pandan konvehdeista.
Maanantai 8.10
Nukuin ihanasti suuressa sängyssäni. Onneksi koska aamussa oli kestämistä. Pääsimme koululle Lizan isä (oikean isän) kyydillä, mutta kun autossa aloin laittamaan turvavyötä, huomasin että vyön vastakappaletta ei ollut. Eipä käyttäneet muutkaan turvavyötä, mutta voi kamala kun ne ajoivat kovaa ja uhkarohkeasti. Pelkäsin takapenkillä kuollakseni. No koululle sentään päästiin ja sellokin pysyi ehjänä. Muut kiersivät Petroskoita sen aikaa kun minä hiki otsassa harjoittelin konserttisalissa. En ole ikinä törmännyt samankaltaiseen konserttisaliin: siellä oli aivan hävyttömän kuuma ja huono ilma.. Ai mikä ilmastointi? Sain säestäjäkseni Venäläisen naisen, joka soitti hieman liian nopeassa tahdissa.. Meinasi taju lähteä:D No onneksi pääsimme syömään.
Joo. Toisaalta ei ollut mitään maailman parasta ruokaa.. Ohraa, jonkunlainen lihapulla ja jotain todella erikoista keittoa. Kukaan ei oikein tiennyt mitä siinä oli: kanaa vai kalaa..vai jotain ihan muuta?
Konsertti alkoi klo 15. Avasin konsertin kappaleella, jota oli soittanut viimeksi kesäkuun puolivälissä, ja jossa minulla oli eri säestäjä. Jännitti ja mokailin enemmän kuin kerran, mutta sitten se oli onneksi ohi. Johannes soitti ihan hirveän hyvin (niin kuin aina) ja Bigband ja Mictum saivat yleisön puolelleen. Konsertin jälkeen minua haastatteli Suomea puhuva Venäläisnainen, Leena. Kyseli vähän fiiliksiä ja tulevaisuuden suunnitelmia.
Tämän jälkeen noin klo 16.40 lähdimme Lizan kanssa syömään perheen kotiin. Ruoan laskeuduttua oli shoppailun aika. Petroskoihin oli tullut uusi suuri kauppakeskus. Siellä meitä odottivat muut: Milla-Mari, Anna, Emmi ja Venäläistytöt. Mukaan kierrokselta tarttuivat mustat korkokengät, paita ja korvakorut. Huh.
Emmi harmitteli sitä, ettei hänen perheessään osattu puhua hyvin englantia. Illat olivat kuulemma aika hiljaisia. Onneksi Google-kääntäjä on keksitty.
Ihmettelin venäläisiä busseja. Ne olivat vain pieniä pakettiautoja, joihin oli pistetty muutama tuoli. Eikä ollut kyllä kauhean kallista. Bussimatka maksoi 15 ruplaa eli 3 bussimatkaa oli noin yhden euron.. Halpaa?
Perille päästyämme meitä odotti äidin lisäksi tämän miesystävä, Roman. Päästin Lizan tekemään läksyjään ja aloin jutustella vanhempien kanssa. OLI HUIPPUA! Roman oli ollut Suomessa poimimassa mansikoita, ja osasi muutaman suomenkielisen sanan. Saksaakin vähän väännettiin siinä, ja oli hienoa että löytyi niin paljon yhteisiä kieliä. Englanti ei valitettavasti häneltä niin hyvin luonnistunut, mutta onneksi perheen äiti toimi tulkkina välillämme. He muuttivat käsitykseni Venäjästä aika pitkälti positiiviseksi. Terveydenhuolto, kuten lääkkeet ja hammaslääkäri olivat uskomattoman halpoja. Esimerkiksi, jos olit Venäjän kansalainen, ja sinulla oli passi, sait lääkkeet ilmaiseksi apteekista. Samoin leikkaukset (kuten umpilisäkkeenleikkaus joka oli tehty Romanille) ovat ilmaisia. Yksityinen hammaslääkäri n. 50e… joo MITÄ? Mutta oli venäjällä kalliitakin asioita esim. kylpylät. Siksi venäläiset tulevatkin Suomeen kylpylöihin lomailemaan.
Roman oli esimiehenä rakennustyömaalla. Hän kertoi että ovat juuri rakentamassa saunaa, mistä vähän yllätyin. Kaikista oudointa oli se, että Roman oli harrastanut samaa (Suomessa harvinaista) liikuntalajia, mitä minä harrastan juuri nyt. Ja juttu kulki ja aika lensi ja puhuimme kaikesta: politiikasta, koulusta, tietokoneista, tulevaisuudesta, liikenteestä yms.. Mahtava ilta!!
9.10.2012
ÄÄh miten turha aamu! Olin koululla jo ennen klo 9.00 ja oli aika turhauttavaa vain istua siellä tekemättä mitään. Onneksi muutkin tulivat ajoissa koululle, niin oli edes juttukavereita. Kun pääsimme kuvaamataidon tunnille, niin siellä oli kyllä siistiä, pakko myöntää. Osa meistä (Ilkka Raninen mukaan lukien) oli malleina, ja Venäläiset oppilaat piirsivät meistä muotokuvat. Kuvat saimme mukaan. Syönnin jälkeen lähdimme bussilla kiertoajelulle, jossa näimme lahjoja ystävyyskaupungeilta. Oli kyllä hieman kylmä ja muutama lokkikin siellä taisi olla. Muutama..
Illalla olikin luvassa Bigbandin esiintyminen Supermarket Maxissa. Lupasin Juha Hilanderille että olen paikalla hyvissä ajoin ja otan videolle kaiken..muttaah.. Bussit menivät miten menivät ja syönnissä kesti yms. Olinkin paikalla vasta vähän yli kuusi ja kyllä hävetti kun Bigband oli soittamassa toiseksiviimeistä kappalettaan. Onneksi sain otettua kuvia ja videoita. Söimme samaisessa ravintolassa, jossa esitys oli. Hirssiä ja kanaa. Pyysimme jotain kylmää juotavaa ja saimme…YLLÄTYS YLLÄTYS kuumaa teetä.. No ainakaan eräiden iltaa se ei pilannut.. Muutamalla pojalla oli nimittäin sellainen Venäläistyttökatras ympärillä että huhhuh.. Nimiä nyt mainitsematta.
Myöhemmin illalla kävelimme kaupungilla. Minä, Emmi, Johannes, Samuli, Daria, Liza ja Lera. Oli hieman kylmä joten menimme koululle. Ajattelimme käydä poikien huoneessa, mutta siellä oli aika paljon tuntemattomia Venäläisiä piirittämässä Bigbandiläisiä, joten emme viihtyneet siellä kauhean kauaa. Ja tuona aikana Hilander olikin jo onnistunut hävittämään puhelimensa.. Voi Hilander. Ilta oli rauhallinen ja menimme ajoissa nukkumaan… tai no, ajoissa ja ajoissa.
10.10.2012
Voi taas mikä aamu!! Sähköt olivat poikki ja jouduin pakkaamaan pimeässä. WC:ssäkin täytyi käydä kynttilän valossa! Ihanaa. No kyllä se siitä sitten onneksi selviytyi. Ainakaan ei tarvinnut juoda enää yhtään enempää teetä.
Jäähyväiset olivat Venäläisten puolesta itkuiset.. Suomalaisten puolesta taas.. No sanotaan vaikka näin että maammelaulu soi kun pääsimme rajan yli. Tullissakaan ei keneltäkään löytynyt mitään epäilyttävää ja loppumatka menikin hyvin joutuisasti.
Oli kyllä hieno matka. En ole ennen käynyt Venäjällä, mutta nyt olen ja hieno kokemus olikin.
Laura Muona 11C
Vuosikertomus2012-201330.4.2013