Heips! Nyt ollaan lentokoneessa kohti Helsinkiä. Matka on sujunut hyvin ja kaikki ovat kulkeutuneet matkassa! Nyt siis kirjoittelen vielä eilisestä.
Aamun bussimatka Loire-joen rantaa oli todella informatiivinen. Saimme tietää mm. joen suuruudesta, sen historiasta ja sen ympäristöstä. Esimerkiksi jokeen rakennetut padot ovat todella vanhoja ja ne olivat pettäneet kerran. Silloin vesi tulvi ympäristöön peittäen kaiken alleen. Ja oppaamme kertoikin, että jos joessa ei olisi patoja, se leviäisi luultavasti noin 11 kilometriä joka suuntaan. Toinen mielenkiintoinen asia, joka jäi mieleeni, on se, että Loire-joessa uiminen on kielletty sen kovien virtausten takia.
Ensimmäisenä pysähdyimme katselemaan läheistä linnaa, joka tosiaan oli kuninkaan ”kesämökki”. Emme päässeet sisälle käymään, mutta oli se ulkoakin jo hyvin vaikuttava! Linnan vieressä oli paljon viiniköynnöksiä. Linnaa hetken katseltuamme jatkoimme matkaa ja ajoimme pieneen kylään, jossa kiipesimme sinne kukkulalle. Sieltä oli henkeäsalpaavat maisemat Loire-joelle ja sen ympäristöön. Sieltä näimme myös yhden ydinvoimalan. Voimalan jäähdyttämiseen käytetään Loire-joen vettä ja oppaamme kertoikin, että jos joki laskisi liian matalalle, eikä vettä ei saataisi tarpeeksi jäähdyttämiseen.. ”Welcome to Tshernobyl!” Tämän tiedon jälkeen lähdimme livakkaasti kulkeutumaan alas kylään! 😀
Maisemaa ihailtuamme lähdimme katsomaan luostaria. Luostarissa opas esitteli meille paikkoja ja kertoi sen historiasta. Suurinta luostarirakennusta oli restauroitu paljon, mutta kuvittelimme kaikki seinät täyteen maalauksia. Pääsimme tutkimaan ”Chapterroom”ia, johon nunnat olivat kokoontuneet lukemaan lukuja Raamatusta ja sopimaan asioita. Nunnat eivät saaneet puhua luostarilupauksen tehtyään ja sääntöjen rikkomisesta saikin sitten rangaistuksen. Opas kertoi esimerkin, jossa nunna oli yrittänyt myrkyttää toista nunnaa (kyseinen tapaus ei kuitenkaan ollut tapahtunut vierailemassamme luostarissa). Hänet oli laitettu telkien taakse allaan vain kylmä ja kova maa. Ja kaiken lisäksi hän joutui olemaan sellissä alasti ja sai syödäkseen vain leipää ja vettä. Rangaistus oli kestänyt nunnan koko loppuelämän ajan. Opas kertoi kuitenkin, että rangaistus oli luonnollisesti riippunut teon vakavuudesta.
Opastetun kierroksen jälkeen saimme vielä hetken tutkia luostaria itsenäisesti. Pääsimme katsomaan nunnien vanhoja makuupaikkoja ja puutarhaa. Osa osti myös tuliaisia luostarin myymälästä vielä ennen lähtöä. Sitten lähdimme ajamaan takaisin Angers’hen. Siellä jokaisella oli omaa aikaa ennen illan ohjelmaa. Osa lähti käymään kotonaan ja osa lähti kaupungille.
Illanohjelma alkoi, kuten jo kerroin, kahdeksalta. Nautimme alkumaljat, söimme, kuorolla lauloimme ja seurustelimme. Ilta oli oikein mukava ja saimme vielä viimeisen kerran olla koko porukalla ranskalaisten kanssa.
Tänä aamuna meidän piti olla juna-asemalla kello 10. Jotkut kuorolaiset olivat tulleet perheidensä nuorten matkassa koululle ja osa tuli sitten suoraan asemalle. Siinä hyvästelimme perheemme ja juna lähti kohti Pariisia klo 10.43. Pariisissa kävimme lähtöselvityksessä ja nousimme lentokoneeseen. ”Heihei, Ranska! Au revoir!” Kieltämättä oli haikeaa lähteä, mutta toisaalta on mukavaa päästä kotiin nukkumaan ja rentoutumaan kunnolla. Ja voisin sanoa, että yhteydenpito uusiin tuttavuuksiin ei varmasti lopu. Ja moni saikin jo kutsun tulla käymään uudestaan Angers’ssa.
Viikko meni ohi nopeasti, ehkä liiankin nopsaan. Mutta vaikka olimme Angers’ssa oikeastaan aika lyhyen ajan, saimme jokainen paljon uusia kokemuksia, tuttavuuksia, kenties jopa ystäviä. Hurjan suuri kiitos kaikille OLDAlaisille, Lycèe David d’Angers’lle ja kaikille kuorolaisia majoittaneille!! Ja tietenkään ei sovi unohtaa kiittää meidän mahtavia ohjaajiamme! Kiitos Mari, Juha ja Matti! Nyt on onneksi aikaa palautua matkasta loman ajan ja sitten olisi taas aika palata koulunpenkille. Mutta ainakin minulla on nyt jaksamusta taas opiskella!
Huomenna kirjoitan vielä viimeisen kerran ja silloin on tiedossa muun muassa mokia ja kuorolaisten ajatuksia matkasta. Siihen asti, au revoir!